Tiistai 31.8.2010 klo 0:51 - Henna Kalinainen - Kurhinen
Kotisivut on nyt uudistettu. Tulos on paras mahdollinen näin nopealla aikataululla. Sivut ovat nyt tehty teille viihtyisämmäksi ja tuotu vähän uutta ilmettä uusilla kuvilla :) Sivut ovat upeat ja kiitos siitä kuuluu Jannelle :) Jos haluatte omanne niin menkää ihmeessä osoitteeseen www.kotisivuthelposti.fi.
Kirjoitan tänne pitkästä aikaa ja nyt haluankin kertoa teille kuulumisia.
Ihana, että tällä blogilla on ollut lukijoita ja ihmiset jaksavat kannustaa ja käydä kerta toisensa jälkeen katselemassa mitä minulle kuuluu.Nyt alan kirjoittamaan tänne ahkeraan ja tosiaan käyn kuvauksissa, jotta saadaan sitten aina uusia kuvia katseltavaksi :) Tänne saa pistää palautetta ihan rohkeasti ja toivomuksia sivujen suhteen.
Minä voin ihan hyvin tilsanteeseen nähden ja paljon on ollut surua, vaikka tottakai on ollut vastoinkäymisiä paljon viimeaikoina ja koko vuosi 2009 oli tapahtumarikkainta, surullisinta ja onnellisinta aikaa minun elämässäni ja nyt vielä tämä ero päälle. Kaikki tunneskaalat on käyty kantapään kautta läpi ja välillä on tuntunut että elämä ei voi jatkua. Tuntuu ainakin tosiaan siltä, että minähän elän. Mutta vaikeudet kasvattaa. Eikö niin. Välillä se on ainoa ajatus mihin turvautua.
On ollut kohuja toistensa jälkeen, läheisten kuolemia ja myös meidän rakkauttamme Antin kanssa koeteltiin monin tavoin . Itketty on ja paljon. Tämä on vaikuttanut paljon mieleen ja oloon, mutta minä olen kasvanut vahvaksi ja itsenäiseksi. Kiitos siitä kuuluu selvästi lapsuuteeni. Minäkin kun olen vain ihminen. Haluan kertoa tämän nyt teille. Johan sitä on mietitty jo pitkään.
Yksi asia on kaivertanut mieltäni jo pitkään ja olenkin alkanut miettimään julkisuuskuvaani. Miksi ihmeessä tyydyn siihen mitä minusta ajatellaan jos minusta on aivan vääristynyt kuva julkisuudessa.
Voisin kuvitella jotain tähän suuntaan: tyrkky,bimbo,helppo,tyhmä,ajattelee vain itseään, hienohelma jne.
Julkisuus on kovaa peliä ja se pitää tietenkin kestää. Aina kaikki ei kuitenkaan ole itsestään kiinni vaan päätösten takana seisoo joku muu. Aina ei voi eikä pysty antaa sellaista kuvaa itsestään kun haluaisi. Ja vielä vaikeampaa on se kun on antanut ensin itsestään jonkun kuvan, minkä on ehkä myöhemmin tajunnut olevan aivan väärä ja typerä, niin sitäpä onkin sitten vaikea lähteä muuttelemaan. Muistellaanpa vaikka sitä kun olin bbssä v.2009. Olin nuori ja kokematon tyttö joka luuli saavansa arvostusta juuri päinvastaisella asenteella.Enkä tosin ole ainoa vaan sama toistuu joka vuosi. Aina sinne erehtyy joku hukassa oleva tyttö kuka ei nää maailmaa kunnon silmin kunnes tulee joku pelastava prinssi tai ihminen joka valaisee sen hänelle. Jos vain prinssi tulee ja se on oikea.
Ei tietenkään pidä ajatella vain sitä, että mitäköhän muut ajattelee, mutta olemme ystävieni kanssa pohtineet kerta toisensa jälkeen tätä asiaa. Joka päivä törmää ennakkoluuloihin ja siihen että minusta ajatellaan aivan jotain muuta.Ja jos kaveriporukalla ollaan juhlimassa niin kavereiden kaverit ovat kerrassaan ymmällään että miten heidän kaverinsa voivat olla minun kavereitani. Kyllä pitää olla aika vahva kun joutuu lähes päivittäin kerta toisensa jälkeen todistamaan, että hei, mä oon hyvä tyyppi.oikeesti.
Mihinkäään ei tietenkään ole pakko suostua ja tyhmiä juttuja on tullut tehtyä roppakaupalla, mutta mitä jos pitää tulla toimeen ja olet tekemässä juuri sitä mitä haluat, mutta asialla vain on tämä varjopuoli. Ymmärrettävää mielestäni. Ja anteeksiannettavaa.
On vaikeaa ruveta antamaan bbläisenä haastatteluja maailman asioista, tai omista mielipiteistä ja siitä kuinka hyvä ihminen on tai kuinka hyvin menee. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta. Ja julkisuuteen olen 2 vuotta sitten halunnut, ja se lähti alunperin siitä, että hakeuduin erilaisiin kuvauksiin ja sitä kautta huomasin miten suuri nautinto se jostain syystä minulle oli kun näin itseni lehdissä yms.
Uskon vahvasti, että se juontaa juurensa lapsuudestani.
Tarhasta se kaikki alkoi.Muistan ikuisesti ensimmäisen tarhapäiväni kun äiti saattoi minua tarhaan ja kuljimme käsi kädessä. Odotin ekaa tarhapäivää kuin lauantaipussia lauantaisin. Jo ensimmäisenä tarhapäivänä sain vihamiehiä itselleni. Muistan olleeni äänekäs ja kiusoitteleva lapsi pienenä, mutta tosi kiltti. Siis tosi kiltti.
Toinen tarhapäivä oli ohi ja matka kotiin oli tosi lyhyt ja olin pyytänyt äidiltä että saanko kulkea sen kotiin yksin reippaana tyttönä. se oli vain yksi mäki alas ja olisin kotona. Perässäni kulki kuitenkin kaksi poikaa. Erik ja Daniel. Ne heittivät minua isoilla kivillä ja minä vain yritin juosta pienillä jaloillani, mutta kivisateessa ja paniikissa en osannut tehdä mitään. Olin aivan rikki ja itkin, itkin ja itkin koko matkan, ja kun pääsin kotiin en saanut sanaa suustani. Äiti oli todella huolissaan ja kotona kokoonnuttiin samaan pöytään ja vanhemmatkin itkivät. Miten pieni lapsi voi saada tuollaista kohtelua osakseen. Siitä lähtien kuljimme äidin kanssa aina yhdessä, mutta tarhapäivät eivät ikinä olleet kuin normaalilla tytöllä. Samat pojat seurasivat minua samaan kouluun ensimmäiselle ja toiselle luokalle Keravan puukouluun. Siellä tilanne meni pahemmaksi ja välejä selviteltiin rehtoreita ja kuraattoreita myöten.
Kun muut huomasivat että minua kiusattiin ei kukaan uskaltanut tai kehdannut olla kanssani.Minut suljettiin pikkuhiljaa ulos tyttöporukoista ja katsoin vierestä kun tytöt esiintyivät koulussa ja olivat kaikki spice girlsejä ja milloin mitäkin ja minä jäin vaan katsomaan. Tätä kaikkea jatkui ihan yläasteelle saakka ja ylä-asteella kouluarvosanat alkoivat tippua ja keskittyminen häiriintyä. Keskityin vaan yrittämään olla hyväksyttävä edes jollain tavalla muiden silmien edessä.
Yhdeksännellä luokalla huomasin kuinka itkin usein ja mietin mikä minussa on vikana. Muut juhlivat ja viikonloppuisin järjestettiin bileitä, mutta minä olin ainut kuka ei saanut kutsua ja minulle ei kerrottu. En ymmärtänyt sitä miten juuri minä kaikista koulun ihmisistä olin se kenestä puhuttiin ja kenelle ilkuttiin! Lopulta lakkasin syyttämästä itseäni, sillä minä olin se tyttö joka aina kotona hoiti sisaruksiaan, auttoi äitiä ja isää ja noudatti kodin sääntöjä ja sanoi pienenä äidilleen "äiti sitten kun sinä olet vanha, niin minä hoidan sinua".
Olin nuori,nätti,hoikka,elämäniloinen ja sosiaalinen tyttö jolla oli potentiaalia vaikka mihin. Rankka lapsuus tietysti vaikutti voimakkaalla tavalla ja kun huomasin että minusta ollaan kiinnostuneita ja minut huomataan, otin kaikkien niiden vuosien edestä kaiken takaisin. Siksi osittain olen tuonut itseäni esille ahkerasti, sillä alussa se oli minulle ikäänkuin terapiaa jolla maksoin kalavelat pois kaikille kiusaajilleni. Nytkun ajattelee niin eihän sillä mitään saa, mutta sillä hetkellä se auttoi minua. Nykyään julkisuudesta on tullut minulle tapa ja se on vain sellainen mihin on jo tottunut ja haastattelut tulevat kuin itsestään ja toimittajatkin soittelevat säännöllisesti. Olen alusta asti ajatellut, että joskus se vielä kääntyy hyödyksi. Ja sitä voi hyödyntää ja siinä voi olla ideaakin. Toivon että esimerkiksi nämä omat jakamani koulukiusaamiskokemukset auttaisivat jotain toista ymmärtämään ja miettimään asiaa vakavasti. Lukeehan blogiani tuhannet ihmiset.
Nyt voin siis kertoa todellisuudessa sen millainen ihminen tämän ruudun takana istuu. Kaikki kokemukseni elämässä ovat kasvattaneet minusta vahvan ja minulla selvästikkin on pieni suojakuori ympärilläni ja olen hiukan varautunut aina. Mutta nämä piirteet ovat olleet minussa aina. Olen erittäin herttainen, nauravainen ja eläväinen ihminen, jolla on todella suuri sydän ja haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää.Olen myös todella herkkä ja romanttinen ihminen. Otan aina muut huomioon ja ajattelen usein ensin muita ja sitten vasta itseäni.
Nyt sain hiukan purettua sydäntäni ja nukkumatti huhuilee minulle, sillä minulla on kyllä univelkaa kaikkien päässäni vellovien ajatuksien takia. Toivon kaikille turvallista kasvuympäristöä ja rakkauden täyteistä elämää ja toivon että ihmiset toivoisivat sitä nyt siis myös minulle. Yhdessä tämä maailma on paljon parempi paikka asua ja kaikille löytyy tilaa :) <3 <3 <3
Love and peace, Mä luotan teihin ;)
Henna Kalinainen
